Sana osallisuus on kaikkien huulilla. Lapsella on perustuslaillinen oikeus osallistua ja tämä näkyykin yhteiskunnassamme tällä hetkellä monin tavoin, mm. erilaisissa toimintaohjelmissa ja hankkeissa. Osallisuuden käsitettä käytetään hyvin kirjavasti osallistamisesta-osallistumisesta-osallisuuden mahdollistumiseen. Syvimmillään osallisuus on kai tunnetta siitä, että on aidosti osallisena, joka resonoi yhdenvertaisuudessa. Yhdenvertaisuuden tuotteena on usein onni ja ilo, mutta ei aina. Yhdenvertaisuutta on sekin, että saa tuntea niinkuin tuntee ja osallistua niin kuin haluaa juuri siinä hetkessä. Omassa väitöskirjatutkimuksessani (joka on kesken) pyrin löytöretkeilemään osallisuuden ytimeen. Polku alkulähteille ei ole helppo. Osallisuuden mahdollistaminen näyttäytyy taitolajina, joka vaatii harjoittelua. Monien asioiden yhteensovittamista, yhteisen kielen löytämistä, heittäytymistä, rohkeutta. Ei ole helppoa ei. Osallisuuden eri muodot ja tasot elävät hetkissä ja lapsissa. Se ei ole staattinen, pysyvä ”tila”, vaan arjen eri ympäristöissä ja tilanteissa muotoutuva ”ilmiö”.

Kuva: Laura Laitinen

 

Teimme Pohjois-Savon alueelle sosiaalialan yliopettaja Anne Waldénin kanssa kyselyn osallisuutta tukevista käytännöistä ja hankkeista. Kysely välitettiin alueen eri toimijoille LAPE ja YTRY-verkostojen kautta. Kyselyyn vastasi 22 toimijaa. Hienoisen alkupettymyksen jälkeen, vastausten syvempi tarkastelu suorastaan riemastuttaa. Vastaajien ammattinimikkeet (15 eri ammattihenkilöä ei toimintasektoreilta) kattavat loistavasti tulevan sisote –kentän. Vastaajina on hallintojohtajasta kehittäjäsairaanhoitajaan, kuntoutuksen ammattihenkilöistä sosiaalialan toimijoihin ja opetushenkilöstöön. Alueellamme on käytössä (ainakin) 22 välinettä osallisuuden mahdollistamiseen ja 10 hanketta, joissa tavoitteellisesti on pyritty tai pyritään vahvistamaan osallisuutta. Meillä on todella opittavaa toisiltamme! Osallisuuden vahvistaminen on alueellamme selkeästi sydämen asia!

 

Kuitenkin löytöretkeilijän sieluni haluaa pureutua syvemmälle osallisuuteen. Onko kuitenkin kyse pohjimmillaan pienistä suurista arjen teoista? Erilaisille välineillä on selkeästi oma paikkansa ja lisäarvonsa, erityisesti lapsen oman äänen kuulumisen varmistamiseksi. Mutta miten me jokainen voisimme omalta osaltamme kiireisessä arjessa, niissä ohikiitävissä hetkissä, vahvistaa osallisuutta? Pohjimmiltaan minun ymmärrykseni mukaan kyse on asenteesta. Olemmeko valmiita aidosti pysähtymään ja tarkastelemaan omia toimintatapojamme? Väitän, että kiireisessä arjessa tulemme joskus ”jyränneeksi” ne paikat hyväntahtoisuuttamme, jossa olisi ollut mahdollista tarjota osallisuuden kokemus lapselle. Osallisuuden mahdollistaminen vaatii aikuiselta taitoa olla hiljaa, kuunnella ja kuulla lasta ja löytöretkeilyn taitoa lapsen maailmaan. Ehkä esimerkillä kasvattaminen voisi myös mahdollistaa lasten välisen yhdenvertaisuuden lisääntymisen tulevaisuudessa? Se on siis taitolaji, joka vaatii pysähtymistä ja aitoa läsnäoloa ja se on myös arvokysymys. Aihetta voi myös lähestyä pohtimalla, miten Sinä toivoisit itseäsi kohdattavan / kohdeltavan?

 

Savon ammattiopiston TELMA –ryhmässä on mielestäni hyvin osattu mahdollistaa nuoren osallisuus. Riina-opiskelija toivoi syntymäpäivältään tanssia ja herkkuja kavereiden kanssa. Riinan näköinen päivä järjestettiin, jonka jälkeen hän halusi tehdä videon päivästä muistoksi itselle ja kavereille. Näin tehtiin. Nuori oli tullut kuulluksi.

Joka kerta, kun katson videon, sydän muljahtelee, hyvällä tavalla. Ja olen katsonut sen MONTA kertaa. Nämä ovat mielestäni niitä arjen pieniä suuria tekoja ohikiitävässä arjessa. Veikkaan että ohikiitävän, mutta merkityksellisen päivän vaikutukset näkyvät Riinan elämässä kauan. Videon julkaisemiseen on Riinan ja hänen läheistensä lupa.

 

Haastan jokaisen lukijan aidosti pysähtymään osallisuuden äärelle. Miten juuri Sinä voit mahdollistaa omassa arjessa lapsen osallisuuden? Ei tule välttämättä olemaan helppoa, mutta onnistumisen hetket palkitsevat Sinut – ja erityisesti ne palkitsevat sen kaikkein tärkeimmän – Lapsen

 

         Osallisuuden löytöretkeilijä                                   

        Anu Kinnunen

        Savonia ammattikorkeakoulu

        Fysioterapian lehtori

 

Julkaistu Lasten oikeuksien päivänä 20.11.2018

Osallisuuden alkulähteillä – Ohikiitävän arjen palkitseva haaste

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *