Robotiikka yleistyy kovaa eri puolilla valtakuntaa ja mediat suorastaan pursuavat erilaisia robotiikan kokeiluja. Se koetaan sekä pelottavana ja toisaalta innostavana. Robotiikan kokeilujen yhteydessä kohtaamme edelleen ennakkoluuloja siitä, että ihmiset pelkäävät robottien vievän heidän työpaikkansa. Osittain pelko on ymmärrettävää. Robotiikka tulee tulevaisuudessa korvaamaan osan ihmisen työstä. Ihmisen inhimillistä vuorovaikutusta, kosketusta se ei kuitenkaan tule koskaan korvaamaan. Haluamme nähdä robotiikan lisäarvona tulevaisuudemme työssä, jossa meille jää aidosti enemmän aikaa inhimilliselle kohtaamiselle; ’Ihmiseltä ihmiselle’ työn mahdollistajana.

Lasten parissa robotiikkaan suhtaudutaan yllättävän ennakkoluulottomasti. Savonia-ammattikorkeakoulun, Savon ammattiopiston ja Itä-Suomen yliopiston Hyvinrobo-hankkeessa veimme robotiikan neljään oppilaitokseen erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmiin. Robotiikkaviikon tavoitteena oli tutustuttaa oppilaat erilaisiin robotti- ja teknologiaratkaisuihin ja pohtia yhdessä heidän kanssaan, mitä hyötyä robotiikasta voisi olla koulutunneilla ja oppilaiden osallisuuden mahdollistamisessa. Viikon aikana oppilaat tutustuivat sosiaalisiin robotteihin, aktivoiviin robotteihin ja opetusrobottiin. Lisäksi viikolla tutustuttiin muuhunkin teknologiaan, kuten MotoTiles liikuntalaattoihin, VR-laseihin, Alexa-järjestelmään ja AR-sovelluksiin. Oppilaat pääsivät myös luomaan robottikissan tarinaa yhdessä toistensa kanssa. Opettajat ja ohjaajat avustivat oppilaita tarvittaessa. Viikon jälkeen oppilaat työstivät opettajien ja ohjaajien kanssa videon, kirjeen tai kortin roboteille.

TELMA-koulutuksen opiskelijoiden video puhuttelee katsojia.

Vastaanotto oli ilahduttavan myönteinen niin oppilaiden kuin opettajien ja ohjaajien suhteen. Robotiikalla nähtiin paljon erilaisia mahdollisuuksia, nimenomaan kouluarjen rikastuttajana. Oppilaiden mielestä parasta oli robottien kanssa juttelu. Nekin hetket, jolloin robotti ei suostunut keskustelemaan, oppilaat kokivat nekin opettavaisina. ”Opin, että robotillakin voi olla huonoja päiviä”. Näin keskustelut opettivat myös kärsivällisyyttä ja vuorovaikutustaitoja.

Uuden oppiminen ja ohjelmointitaitojen harjoitteleminen nousivat myös yhdeksi merkityksellisimmistä kokemuksista. ”Robotteja oli kiva säätää”. Kissarobotti koettiin parhaimmaksi robotiksi, sitä oli kiva hoitaa ja silittää. Hyrri-kissa sai monta erilaista tarinaa ja ystävää oppilaiden tarinoissa.

Opettajien kokemuksissa merkityksellisimmiksi asioiksi nousivat oppilaiden itsetunnon lisääntyminen robottien kanssa toimiessa, rohkeus lähestyä robotteja oli huomionarvoista. Myös osallisuus lisääntyi, kun yhteistoiminta kaverin kanssa aktivoitui uudella tavalla. Oppilaat ylittivät ajoittain itsensä. Robotin kanssa tanssiessa he yrittivät monimutkaisiakin liikkeitä pohtimatta sitä, onnistuuko liike tai ei. Passiivisetkin oppilaat aktivoituivat tunnilla. Nekin oppilaat, joilla oli vaikeutta tulla luokkahuoneeseen, rohkaistuivat robottien avulla ylittämään luokkahuoneen kynnyksen. Vuorovaikutus robottien kanssa koettiin antoisaksi. Artikulointihaasteista huolimatta oppilaat olivat hyvin kiinnostuneita roboteista, ja haasteet opettivat heille kärsivällisyyttä. Robotit haastoivat vuorovaikutukseen ja puhumisen yrittämiseen. Kommunikaatioharjoitus oli arjesta poikkeavaa ja siksi hyödyllistä.

 

Robotiikka toi väriä ja riemua oppitunteihin ja suurta riemua tuotti sekin, että ”vanhemmatkaan ei ole tällaista tehneet!” Robotiikalla oli siis selkeä lisäarvo opetuksessa oppimisen ja osallisuuden tukemisessa. Tätä on syytä jatkaa!

 

Hyvinrobon ’työrukkaset’:

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tarja Väisänen, kuntoutusaineiden opettaja, Savon ammattiopisto

Robotiikan riemu ja ilo koulutyössä!
Merkitty:    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *