Hankeprojektimme alkoi 1.2.2019. Hanketyöskentely tarkoittaa sitä, että moniammatillisessa tiimissä työskennellen viedään jokin lyhyt- tai pidempiaikainen projekti vaihe vaiheelta läpi. Meidän hankkeemme tarkoitus oli oppia tuntemaan kuntoutumista tukevia toimia erityislapsen arjessa sekä päästä tutustumaan oman oppilaan kautta erityislapsen arkeen ja siinä esiintyviin mahdollisuuksiin sekä haasteisiin.

Hankkeeseemme kuului laaja-alainen opiskelijaporukka, kätilö-, terveydenhoitaja-, sairaanhoitaja-, röntgenhoitaja- ja sosionomiopiskelijoita. Projektin alussa jakauduimme pareihin ja jokaiselle parille valittiin yksi erityislapsi/-nuori omaksi oppilaaksi, jonka arjessa saimme olla mukana. Hankeprojektin alussa kävimme lasten ja nuorten kuntoutukseen liittyvää teoriaa niin ohjaavien opettajiemme kuin Valteri-koulun yhteyshenkilömme johdolla. Monelle tuli jo teoriassa paljon uutta tietoa, ja hankkeemme oli luonteeltaan sellainen, että se vaati paljon itsenäistä ja monipuolista perehtymistä sekä sitoutumista työskentelyyn. Noin neljän kuukauden aikana työskentelimme siis paljon itsenäisesti, mutta myös hanketyöryhmän ja oman parin kanssa. Opimme suunnittelemaan ja sopimaan tapaamisia ja tekemään kokousmuistioita heille, jotka eivät päässeet paikalle.

Pääpiirteittäin hankkeemme koostui pareittain järjestettävistä tapaamisista Valteri-koululla oman oppilaan luona, sekä toukokuussa koko koululle pidetystä yhteistapahtumasta. Jokainen pari sopi itse sopivat tapaamisajankohdat ja suunnittelivat, mitä kehittävää toimintaa oman oppilaan kanssa voisi tehdä. Tapaamiskertoja oli sovittu tehtäväksi kaiken kaikkiaan kolme, ja nämä kestivät usein koko oppilaan koulupäivän ajan. Oppilaiden kanssa toiminta koostui oppilaslähtöisesti, ikätasoisesti ja hänen omia tavoitteitaan tukien; muun muassa ulkoilusta, pelailusta, Metku-kirjan tekemisestä, itsenäistymiseen liittyvästä harjoittelusta sekä oppitunneilla avustamisesta.

Oman oppilaan kanssa työskennellessä teoria konkretisoitui käytäntöön ja yksilöllisiin tarpeisiin sekä tavoitteisiin keskityttiin huolellisesti. Tämän kaltainen hanke vaati sen vuoksi suurta sitoutumista, että emme tehneet tätä ainoastaan itsellemme, vaan myös lapsille- ja nuorille, joilla oli odotuksia meitä kohtaan.

Suurin anti heille varmastikin tästä oli se aika, jolloin he saivat jakamattoman huomiomme ja mahdollisesti myös sitä kautta kokivat itsensä etuoikeutetuiksi. Työskentely vaati hyvää ja huolellista perehtymistä, suunnittelua ja toki myös onnistunutta toteutusta. Ensimmäisen tapaamisen kohdalla jokaiselle oli aluksi hieman epäselvää, mitä meidän kuuluisi oman oppilaan kanssa tehdä, mutta nopeasti nuoret tulivat tutuiksi ja tavoite tekemiselle hahmottui. Epäselvyyksien selkeydyttyä pääsimme hanketyöskentelyssä hyvään vauhtiin. Pyrimme selvittämään, mistä oma oppilaamme on erityisen kiinnostunut ja mitä hän haluaisi mahdollisesti tehdä tulevaisuudessa. Tietysti tässäkin voi olla rajoitteita sen suhteen, onko haaveena ollut asia mahdollista siinä muodossa toteuttaa, mutta kannustaminen ja asiaan positiivisesti suhtautuminen vievät oppilasta eteenpäin.

Hankkeen loppuun suunnittelimme yhdessä hanketyöryhmän kanssa yhteisen tapahtuman Valteri-koulun oppilaille. Tapahtumaan suunnittelimme neljä erilaista rastia, joissa oppilaat pääsivät toteuttamaan itseään liikunnan, musiikin, mysteerien ja askartelun merkeissä. Huomioimme rasteilla kaikkien oppilaiden erityiset tarpeet mahdollisimman laajasti. Koulussa on hyvin eri ikäisiä oppilaita, mikä asetti ensimmäisen haasteen ja samalla myös mahtavan mahdollisuuden kehittää osaamistamme tapahtuman suunnittelussa. Ohjelman täytyi olla sellaista, että se soveltuisi aivan pienimmistä oppilaista lähtien itsenäistymisen kynnyksellä olevalle nuorelle saakka.

Olimme saaneet koulun henkilökunnalta vinkkiä, että vanhemmat lapset pitävät kovasti sählyn pelaamisesta, kun taas nuorimmille mieluinen liikuntalaji on polttopallo. Näin ollen päätimme, että liikuntarastilla nuorimmille oppilaille järjestettiin polttopallon peluu istuen, huomioiden myös apuvälineitä käyttävät oppilaat. Vanhemmille oppilaille taas järjestettiin sählypelit, mikä olikin erittäin mieluisaa tekemistä heille.

Lisäksi liikuntarastilla oli erilaisia hauskoja tarkkuutta vaativia pisteitä, kuten keilojen kaatamista pallolla sekä koripallon heittelyä koriin. Näistä lajeista saivat paljon iloa myös ne oppilaat, jotka eivät niin joukkuelajeista välittäneet. Liikuntarastia tehdessä täytyi ottaa huomioon erilaiset fyysiset rajoitteet. Monella oppilaista oli apuvälineitä liikkumiseen tai esiintyi esimerkiksi käsien ja jalkojen toimintavaikeuksia. Näin ollen täytyi huomioida tekeminen niin, että jokainen osallistuja pystyi nauttimaan liikuntarastista, oli fyysinen toimintakyky mikä tahansa. Erilaiset aistiyliherkkyydet asettivat omat haasteensa tapahtuman suunnittelulle. Musiikin soittaminen liikuntarastilla osoittautui huonoksi ideaksi ääniyliherkkiä oppilaita ajatellen, kun melua tuli liikuntasalissa muutenkin.

Musiikkirastilla oppilaat saivat ottaa osaa musavisaan, jossa tuli arvata kappaleiden nimiä sekä esittäjiä. Sopivan musiikin valinta onnistui meiltä melko hyvin, sillä suurin osa kappaleista tunnistettiin lähes heti ja ne olivat mieleisiä melkein kaikille, ikäryhmästä riippumatta. Visailun lisäksi rastilla oli mahdollista toivoa omia suosikkikappaleitaan kuunneltavaksi, tanssia ja leikkiä. Musiikkirastin otimme mukaan siitä syystä, että monet koulun oppilaat olivat pitäneet koululla järjestettävistä tanssitunneista ja ajattelimme sen sopivan jokaiselle toimintakyvyn eroista huolimatta. Lisäksi musiikki on monesti rentouttavaa, ja tämän vuoksi suosittua juurikin erityislasten ja –nuorten keskuudessa.

Mysteerirastilla oli viisi pahvilaatikkoa, joiden sisään olimme piilottaneet erilaisia asioita: pehmolelun, makaronia, villalankaa, hiusharjan ja käpyjä. Askartelimme laatikoihin käden mentävät aukot ja tehtävänä oli arvuutella käsin tunnustelemalla, mitä laatikot sisältävät. Lisäksi olimme laittaneet läpinäkyvään purkkiin tietyn määrän liitulaku-karkkeja, ja oppilaiden tehtävänä oli arvuutella, paljonko karkkeja on rasiassa. Lähimmäksi arvanneille annettiin pienet palkinnot. Tämä oli lähes kaikista oppilaista erittäin hauska ja jännittävä tehtävärasti, joka sopi kaikenikäisille.

Taiderastilla päästettiin luovuus valloilleen, kun tehtävänä oli suunnitella yhteinen kesäaiheinen taideteos isolle kartongille. Aluksi oppilaat saivat valita eri värisistä kartongeista itselleen mieluisen pohjan, johon sitten työstettiin yhteinen taideteos. Oppilaat osallistuivat todella hyvin ja jokainen pääsi käyttämään mielikuvitustaan ja tuomaan oman näkemyksensä konkreettisesti näkyviin. Kaikkien erityisyys huomioitiin ja luotiin sellaiset puitteet askarteluun. Taideteoksista tuli todella hienoja ja kesäisiä. Lopputapahtuma onnistui hyvin ja koulun oppilaat selvästi pitivät kokonaisuudesta. Uskomme, että jokaiselle oppilaalle löytyi joltakin rastilta mieleistä puuhaa, ja päivän toteutus onnistui mukavasti.

 

Saimme hanketyöryhmän kanssa suunnitella ja toteuttaa sekä lopputapahtuman markkinoinnin että tapahtumasisällön itsenäisesti ilman valmista pohjaa. Tämä antoi paljon tilaa ideoinnille ja omille toteutustyyleille. Ajallisesti hieman rajalliset käynnit koululla oman oppilaan kanssa ja lopputapahtuman aikataulumuutokset toivat kuitenkin omat haasteensa hankkeen toteutumiseen. Kokonaisuudessaan saimme Valteri-koululta hyvää palautetta työskentelystämme. Työryhmänä koemme, että tämä hanke oli ennen kaikkea hyödyllinen, mutta myös antoisa, osallistava sekä omaa ammattitaitoa kehittävä. Toivomme, että tulevaisuudessakin opiskelijat pääsevät toteuttamaan tämän kaltaista hanketyötä.

Tekijät: Erno Nissilä, Hannele Huoso, Juha Kortelainen, Jenna Ruotsalainen, Karla Järvikallio, Lauri Helminen, Sanni Saihomaa ja Taika Koponen.

 

Lasten monitoimijainen kuntoutus –hanke

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *