Opinnäytetyö: ”Tunnetaidot, Kuopion Perheentalo/Lastu”

Veera Antinahon ja Iida Litmasen (2018) opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja vahvistaa alle kouluikäisten lasten tunnetaitoja arjessa. Tähän tavoitteeseen päästäksemme kehitimme Rossi ja Viima tunnetaitoja opettelemassa-menetelmäoppaan. Opas on koottu toimiviksi todetuista menetelmistä, joiden avulla lasten tunnetaitoharjoittelu onnistuu yksilöllisesti. Menetelmäoppaassa tavoitteena on tunteiden nimeämisen ja tunnistamisen opettelu sekä itsessä että muissa, sekä tunteiden säätelyyn ja hallintaan liittyvien taitojen harjoittelu. Opas on tarkoitettu sekä perheiden että ammattilaisten hyödynnettäväksi lasten kanssa. Opinnäytetyön tilaajana toimii Savon vammaisasuntosäätiön hallinnoima Lastu-projekti, jonka toiminnallisiin tarpeisiin tuotimme tämän menetelmäoppaan. Opinnäytetyö on  toteutettu yhteistyössä HUMAKin kanssa.

Linkki opinnäytetyöhön

 

Opinnäytetyö: ”Osallisuus, esteettömyys ja vertaistuki perheentalossa

Helena Leppikankaan ja Minna Nurmelan (2017) Opinnäytetyönä tuotettiin tietoa vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten perheiden toiveista Perheentalon toiminnasta. Opinnäytetyönä selvittettiin kohderyhmän toiveita Perheentalon toiminnan kehittämisestä yhä asiakaslähtöisemmäksi Webropol-kyselyn avulla. Toimeksiantajana oli VAMLAS eli vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö sekä Perheentalo.

Linkki opinnäytetyöhön

Opinnäytetyö: ”Erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuus arjessa: vanhempien, opettajien ja terapeuttien kokemuksia”

Anniina Eronen ja Juho Taskinen (2016) Savonia-ammattikoreakoulusta tekivät opinnäytetyön aiheesta: ”Erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuus arjessa: vanhempien, opettajien ja terapeuttien kokemuksia”. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kouluikäisen erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuutta arjessa lapsen kanssa toimivien aikuisten eli vanhempien, opettajien ja terapeuttien kokemusten pohjalta.

Linkki opinnäytetyöhön

Opinnäytetyö: Kuopion harrastusmahdollisuudet erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille

Meri Mikkonen ja Paula Mikkonen Savonia-ammattikorkeakoulusta tekivät opinnäytetyönsä aiheesta ”Kuopion vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet erityistä tukea tarvitsevilla lapsille ja nuorille” (2018), jossa he selvittävät millaisia mahdollisuuksia Kuopiossa on harrastaa.

Opinnäytetyöhön voit tutustua tästä linkistä 

 

Hyvää arkea yhdessä

Olen miettinyt paljon, miten ja mistä tekijöistä syntyy muutos: tila, jossa jokin liikahtaa ja on eri tavalla kuin ennen. Työskentely lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa on tehnyt muutoksen keskellä elämisestä arkipäivääni. Kun muutos on oma valintaa, se näyttäytyy innostavana, inspiroivana ja monina mahdollisuuksina. Entäpä silloin, kun arjessa olevat muutokset eivät ole oma valinta ja muutosten keskellä tarvitsisi apua? 

Valtakunnallisessa lapsi ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE) keskeinen tavoite on sovitta lasten ja perheiden palvelut yhteen. Pohjois-Savossa näistä palveluista muodostuu viisi verkostomaista kokonaisuutta, perhekeskusta. Perhekeskus yhdistää sivistys-, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä järjestöjen ja seurakuntien toimijat. Uudistuvissa palveluissa ammattikuntien siilot hioutuvat ajan kanssa silloiksi, niin että eri ammattiryhmät voivat tehdä työtä yhdessä perheen kanssa hyvän arjen mahdollistamiseksi. Perhekeskuksen keskeisin tehtävä on tarjota perheille tukea mahdollisimman matalalla kynnyksellä ja riittävän varhain.

Lapsi ja perhe ovat aina oman arkensa asiantuntijoita ja perheen näkökulman huomioiminen on muutosohjelman perusta. Hyvätkään tavoitteet eivät kuitenkaan yksin saa aikaan muutosta, vaan muutosvoimaksi tarvitaan kaiken vuorovaikutuksen kivijalkaa, aitoa kohtaamista. Yhdessä tekeminen on halua ymmärtää toisen ammattilaisen näkökulmaa ja tärkeimpänä kaikesta, halua kurottaa, kohdata ja kuulla, millaista elämä on palveluprosessin toisella puolella, perheiden arjessa.

MLL/Matti Matikainen

Sain menneen kevään aikana tutustua palasiin erilaisten perheiden arjesta, kun analysoin Pohjois-Savon lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman toteuttaman vanhemmuuden ja parisuhteen tuen kyselyn tuloksia. Kyselyyn vastasi 963 perhettä. Tulosten perusteella oli selvästi pääteltävissä, ettei palvelujärjestelmä aina kohtaa niitä, jotka palveluita tarvitsevat. Tieto palveluista on pirstaleista ja usein perheiden kokemuksissa nousivat esiin kulkemiset tukipalvelusta toiseen. Toisaalta perheet nostivat esiin arvokkaita ajatuksia siitä, kuinka vanhemmuuden tukea voisi ja tulisi kehittää, että se todella vastaisi perheiden tarpeisiin. Tulosten pohjalta maakunnassa koottiin kolme eri alojen ammattilaisista koostuvaa työpajaa, joissa palvelujen uudistumista suunniteltiin vanhemmuuden tuen tehostamiseksi. Myös perheitä oli pienissä määrin mukana työpajatyöskentelyssä.

Työpajojen jälkeen halusin kuulla vielä kohdennetusti vanhempia, joiden perheessä on erityistä tukea tarvitseva lapsi ja tarkentaa vanhemmuuden tuen näkökulmasta, millaiset muutokset palveluissa olisivat heidän arkensa kannalta keskeisiä. Saimme koolle pienen ryhmän vanhempia, jotka kertoivat arjestaan silloin, kun perheessä on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Tapaaminen oli yksi koskettavimmista ja mieleenpainuvimmista tapaamisista LAPE työni aikana.

Mieleeni jäi erityisen hyvin erään äidin lause: ” yhtään lankaa ei voi päästää omista käsistä irti”.

Lauseella hän kuvasi sitä, kuinka lapselle kuuluvien tukipalveluiden etsimisessä ja järjestämisessä on usein muututtava vanhemmasta koordinaattoriksi, joka koordinoi tukipalveluja, apuvälineitä, rekrytoi ja perehdyttää avustajia, etsii ja kuljettaa lasta eri palveluihin. Kuormittavana vanhemmat kuvasivat myös erilaisten hakemusten määrää, joilla perheen tuen tarvetta joutuu perustelemaan uudelleen ja uudelleen. Vanhemmat kuvasivat, kuinka heidän arkeensa sisältää jatkuvaa ammattilaisen arviointia, siitä ovatko tukitoimet tarpeellisia perheelle. Erityisen koskettavaa oli vanhempien kuvaus siitä, kuinka jatkuva arjen raskauden perustelu erilaisiin hakemuksiin kääntää katseen pois erityistä tukea tarvitsevan lapsen onnistumisista, erityislaatuisuudesta, kehittymisestä ja mahdollisuuksista. Huomio on pakko kiinnittää haasteisiin perheen arjessa, sillä vain alleviivaamalla ja perustelemalla lapsen erityispiirteiden raskautta arjessa apua on mahdollista saada.

Kyselystä saamamme aineiston sekä muutosohjelman aikana kuultujen kohtaamisten kautta perheet ovat antaneet äänensä sille, miksi muutosohjelma on tarpeellinen, tässä ja nyt. Vanhemmuuden ja parisuhteen tuen kyselyssä vanhemmat kirjoittivat myös toistuvasti kokemuksistaan, kuinka avunhakeminen hävettää tai kuinka tuen tarpeiden puheeksi otto ammattilaiselle tuntuu hankalalta. Kulttuurissamme näyttäisi yhä edelleen elävän myytti yksinpärjäämisestä. Kuitenkaan yksikään ihminen tai yksikään perhe ei ole niin suojattu, etteikö jossain tilanteessa tarvitsisi olkapäätä, johon nojata tai korvaparia, joka kuuntelee. Lasten ja perheiden palvelujen uudistaminen tähtää siihen, että silloin kun tukea tarvitaan, sitä ei tarvitse etsiä. Perhekeskuksen jokaisessa palvelussa huoli otetaan vastaan ja arvioida yhdessä, millainen tuki perhettä auttaisi parhaiten.

Jokaisella vanhemmalla on oltava oikeus iloita lapsestaan, katsoa hänen onnistumistaan, iloaan ja kehittymistään. Tärkein ydin vanhemman tukemisessa on lisätä vanhemman mahdollisuuksia kohdata, iloita ja nähdä lapsi. Pienistä puroista syntyy iso virta, jokainen kohtaaminen merkitsee. Siksipä meidän tulee kohtaaminen kerrallaan muuttaa käsityksiä siitä, ettei avunpyytämisessä ole mitään hävettävää. Myös systeemin on muututtava, apua on saatava riittävän aikaisin. Muutosohjelma on lapsen asialla ja millaiselta mahtaakaan näyttää lapsensa silmin vanhempi, jonka ei tarvitse kantaa vanhemmuuden huolia vain omilla harteillaan?

Henna Julkunen
Perhekeskuskoordinaattori, MLL Järvi-Suomen piiri
Pohjois-Savon lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma YHDESSÄ!